Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
177
»Marianne on ollut sairaana koko ajan, sanoi
hän. »Hänessä oli isorokko. Sanoivat hänen
pääsevän tänään sohvalle loikomaan. En ole nähnyt
häntä sen yön jälkeen,»
Gustafva rouva hyppäsi tuossa tuokiossa
lattialle. Hän jätti Göstan seisomaan sinne ja juoksi
enää sanaakaan virkkamatta miehensä luo.
Huutokauppa-kansa näki hänen tulevan
miehensä luo ja kuiskaavan kiireesti jotakin hänen
korvaansa. He näkivät, miten patruunan kasvot
tulivat tavallistaankin punaisemmiksi, ja hänen
kätensä, joka oli lekkerin hanalla, väänsi hanaa
niin, että viina virtasi lattialle.
Kaikista Gustafva rouva näytti tuoneen niin
tärkeitä uutisia, että huutokauppa oli kai heti
lopetettava. Myyjän vasara ei paukahtanut,
kirjurien kynät pysähtyivät, tarjouksia ei tehty.
Melchior Sinclaire kavabti ajatuksistansa.
»No», huusi hän, »sujuuko vai ei?»
Ja huutokauppa jatkui taas täydellä voimalla.
Gösta istui keittiössä, ja Gustafva rouva palasi
itkien hänen luoksensa.
»Ei se auttanut», sanoi hän. »Uskoin, että hän
lopettaa, kun saa kuulia, että Marianne on ollut
sairaana; mutta hän antaa jatkaa. Hän kyllä
tahtoisi; mutta nyt hän häpeää.»
Gösta kohautti olkapäitään ja sanoi hänelle,
enempiin puheisiin puuttumatta, jäähyväiset.
Eteisessä hän kohtasi Sintramin.
»Peijakkaan hauska tilaisuus», huudahti
Sintram ja hieroi käsiänsä. »Sinä olet mestari, Gösta.
Turkanen, minkä sinä saitkaan aikaan!»
12. 185 — 12
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
