Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
176
te uskotte, että hän on niin huono, että hylkää sen,
josta pitää, vain perinnöttömäksi joutumisen pelosta.»
»Hyvä Gösta, elä sinä nyt suutu, sinäkin.
Fnhän minä tiedä, mitä minä pakisen. Minä tein
kaikkeni ja koetin avata ovea Mariannelle, mutta
Melchior tuli ja kiskoi minut pois. Sanovat kaikki
aina, etten minä mitään ymmärrä. Minä suon
mielelläni sinulle Mariannen, Gösta, jos voit tehdä
hänet onnelliseksi. Ei ole kovinkaan helppoa tehdä
naista onnelliseksi, Gösta.»
Gösta katsoi häneen. Kuinka oli hänkin nyt
voinut kohottaa vihan äänen sellaiselle ihmiselle
kuin Gustafva rouva! Kauhistunut ja ahdistettu
oli tuo nainen, mutta niin hyväsydäminen.
yTäti ei tiedustele, miten Marianne voi», sanoi
hän hiljaa.
Rouva puhkesi itkuun.
»Etkös sitten pahastu, jos sinulta tiedustelen?»
sanoi hän. »Minä olen halunnut koko ajan sitä
sinulta kysyä. Ajatteles, minä en tiedä hänestä
muuta kuin että hän elää. En tervehdystä ole
saanut häneltä koko aikana, en edes silloin, kun
lähetin hänelle vaatteita, ja sentähden ajattelin, että
sinä ja hän ette tahdo antaa minulle mitään tietoa
hänestä.»
Gösta ei sietänyt kauempaa. Hän oli kyllä
raju, hän oli raisu, — joskus täytyi Jumalan lähet- «
tää sutensa hänen kintereilleen pakottaakseen hänet
kuuliaisuuteen, — mutta vanhuksen kyyneleet,
vanhuksen valitus olivat hänestä kauheampaa kuulla
kuin sutten ulvonta. Hän ilmaisi rouvalle koko
totuuden.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
