Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
185
»Kaikkiko?»
»Kaikki, patruuna. Kuka ei mene karhun
vuoksi, menee eväiden vuoksi.»
Tehtaanpatruuna nauroi nyt niin, että
hiljainen kartano kaikui. Hän antoi palvelijalle
taalarin vastauksesta.
»Sano nyt minun tyttärelleni, että minä tulin
tänne häntä noutamaan. Hänen ei tarvitse peljätä
vilua. Minulla on kuomureki, ja sudennahka-turkki
hänen varaltaan.»
»Eikö patruuna suvaitse käydä sisään?»
»Kiitos! Minun on kyllä hyvä täällä.»
Mies katosi, ja tehtaanomistaja alkoi odottaa.
Sinä päivänä oli hän niin loistavalla tuulella,
ettei mikään voinut häntä suututtaa. Hän oli
kyllä ajatellut, että hiukan hän saa odottaa
Mariannea; ehkei Marianne vielä ollut edes noussut
vuoteesta. Hänen piti sen aikaa huvitella tähystellen
ympärillensä.
Tuolla riippui katonräystäässä pitkä jääpuikko,
josta auringonpaisteella oli hirmuinen työ. Se kävi
kimppuun puikon yläpäästä, sulatti irti vesipisaran
ja tahtoi sitten sitä putoamaan maahan pitkin
puikkoa. Mutta ennenkuin pisara ehti puoliväliin,
hyytyi se uudestaan. Ja päivänpaiste yritteli
yrittelemistään, ja onnistui alinomaa yhtä huonosti.
Mutta vihdoin tuli eräs auringonsäde, oikea sissi,
joka iskeytyi riippumaan puikon kärkeen, pieni
pahainen, joka paistoi, säkenöi innosta, ja annas
olla, se sai mitä ahersi: pieni pisara tipahti helähtäen
maahan.
Tehtaanpatruuna katsoi ja nauroi: »Sinäpä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
