Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
189
letta, mutta ei jaksa sitä nostaa. Koira tempaa
lihapalansa, pitää sitä käpäliensä välissä ja
puraisee sitä. Harakat istahtavat aivan sen eteen ja
latelevat ilkeyksiä. Koira vilkuu niihin katkerasti
aterioidessaan, ja kun ne tulevat liian
hävyttömiksi, karkaa se ylös ja ajaa ne pois.
Aurinko alkoi vajota lännen vuoria kohti.
Suuri tehtaanpatruuna katsoi kelloansa. &S$e oli
kolme. Ja muori, se oli valmistanut päivällisen
kello kahdeksitoista.
Samassa tuli pikentti ulos ja ilmoitti, että
Marianne neiti haluaa puhella hänen kanssansa.
Tehtaanpatruuna otti sudennahkaturkin
käsivarrellensa ja nousi loistavalla tuulella portaita.
Kun Marianne kuuli hänen raskaat askeleensa
portaissa, ei hän tiennyt vielä, lähtisikö hänen
kanssaan kotiin vai ei. Hän tiesi vain, että tämän
pitkän odotuksen piti loppua.
Hän oli toivonut kavaljeerien tulevan kotiin;
mutta ne eivät tulleet. Niinpä piti hänen nyt
itsensä tehdä tästä loppu. Hän ei sietänyt kauempaa.
Hän oli ajatellut, että isä ajaa vihoissaan
takaisin jo viisi minuuttia odotettuaan, tai että hän
lyö ovet rikki tahi koettaa sytyttää talon tuleen.
Mutta hän istui vaan tyynesti reessä ja hymyili
ja odotti. Marianne ei häntä nyt vihannut eikä
rakastanutkaan. Mutta jokin sisäinen ääni
ikäänkuin varoitti häntä antautumasta uudestaan isänsä
valtaan. Ja sitäpaitsi hän tahtoi pitää sanansa
Göstalle.
Olisipa isä nukkunut, olisipa hän puhunut,
olisi ollut levoton, näyttänyt epäröivän, olisipa hän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
