Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
190
antanut ajaa kuomut pimentoon! Mutta hän oli
vain kärsivällinen ja varma.
Varma, niin tartuttavan varma siitä, että
Marianne kyllä tulee, kun hän vaan odottaa!
Mariannen päätä pakotti. Jokaista hermoa
nyiskeli. Hän ei saanut rauhaa, kun hän tiesi isän
yhä olevan siellä. Tuntui kuin isän tahto olisi
kiskonut kahleissa häntä portaista alas.
Niinpä piti hänen edes puhella isän kanssa.
Ennen kuin isä tuli, antoi Marianne vetää
uutimet ikkunoiden edestä ja asettui sohvalle niin,
että hänen kasvonsa tulivat täysin päivänvaloon.
Siten hän kai halusi asettaa isänsä
jonkinlaiselle koetukselle; mutta Melchior Sinclaire oli
sinä päivänä merkillinen mies!
Kun hän näki Mariannen, ei hän tehnyt
liikettäkään, ei päästänyt huudahdusta. Aivankuin ei
olisi huomannut mitään muutosta hänessä. Marianne
tiesi, kuinka isä oli jumaloinut hänen kaunista
ulkomuotoaan. Mutta isä ei antanut ollenkaan surun
ilmetä. Hän hallitsi täysin itsensä, ettei tekisi
tytärtä murheelliseksi. Tämä tehosi Mariannen.
Hän rupesi tajuamaan, miksi äiti yhä isää rakasti.
Isä ei epäröinyt lainkaan. Hän ei ladellut
nuhteita eikä puolustuksia.
»Minä käärin sinutsudennahka-turkkiin,
Marianne. Seei ole kylmä. Se on ollut polvillani koko ajan.»
Kuitenkin meni hän takan luo ja lämmitti sitä.
Sitten auttoi hän Mariannea nousemaan
sohvasta, kietoi turkin hänen ympärillensä, sovitti
saalin hänen päähänsä ja hartioilleen, veti kulmat
kainaloiden alitse ja solmi selkäpuolelta kiinni.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
