Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
201
Hän pyörähtelee niin iloisesti siinä pitkässä huvien
katrillissa, joka viuhuu ympäri Lövenin pitkän
järven rantojen, että luulisi hänen aina eläneen
täällä. — Vähän hän tosiaan ymmärtää, mitä on
kreivittären arvo. EFi yhtään loisteliaisuutta, ei
yhtään jäykkyyttä, alentuvaa arvokkaisuutta ole
tässä nuoressa, iloisessa olennossa.
Vanhat herrat ne pitivät enimmän nuoresta
kreivittärestä. Oli merkillistä, mikä menestys
hänellä oli vanhoihin herroihin nähden. Kun he
näkivät hänet tanssiaisissa, voi olla varma, että
he kaikki, niin hyvin Munkerudin laamanni ja
Bron rovasti kuin Melchior Sinclaire ja Bergan
kapteeni, selittivät rouvillensa paraimmassa
luottamuksessa, että jos he olisivat tavanneet nuoren
kreivittären neljäkymmentä tai kolmekymmentä
vuotta sitten ...
»Niin, silloin hän tosin ei ollut vielä syntynyt»,
sanovat vanhat rouvat.
> Ja ensi kerran nuoren kreivittären tavatessaan
kiusoittelevat rouvat häntä, että hän ryöstää heiltä
vanhojen herrain sydämet.
Vanhat rouvat katselevat häntä ikäänkuin
huolissaan. He muistavat niin hyvin kreivitär
Märtan. Yhtä iloinen ja hyvä ja rakastettu oli
hänkin ollut tullessaan ensi kerran Bergaan. Ja
hänestä oli tullut vain turhamainen ja
huvinhaluinen koketti, joka ei nyt voi ajatella mitään muuta
kuin huvejansa. »Olisipa hänellä mies, joka panisi
hänet työhön!» sanovat vanhat rouvat. »Jospa
hän osaisi kutoa kangasta!» Sillä kankaankutomi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
