Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1202
nen lohduttaa kaikissa suruissa, se nielee kaikki
harrastukset, se on ollut monen naisen pelastus.
Nuori kreivitär tahtoo mielellään tulla hyväksi
perheen-äidiksi. Hän ei tiedä mitään parempaa
kuin onnellisen vaimon elämä hyvässä kodissa, ja
usein hän tulee suurissa pidoissa istumaan
vanhusten joukkoon.
»Henrik haluaisi niin kovin, että minusta tulisi
yhtä hyvä emäntä», sanoo hän, »kuin hänen äitinsä
oli. Opettakaa minua kutomaan kankaita.»
Silloin huokaavat vanhat rouvat kaksinaisesti:
ensiksi Henrik kreivin tähden, joka voi uskoa,
että hänen äitinsä oli kunnon emäntä, ja toiseksi
suurien vaikeuksien vuoksi, joihin joutuisi, jos
ryhtyisi opettamaan tälle nuorelle, tietämättömälle
olennolle niin mutkallisia salaisuuksia. ”Tarvitsi
virkkaa hänelle vain paasmasta ja tutkaimesta,
niidestä ja haasta, yksiniitisestä ja kaksivartisesta,
niin hänen päänsä jo meni pyörälle; mitä sitten
ridantoimikkaasta ja hanhensilmästä ja
kilpikankaasta!
Kukaan, joka vaan nuoren kreivittären näkee,
ei voi olla ihmettelemättä, miksi hän on mennyt
tuhmalle Henrik kreiville.
Raukkaa häntä, joka on niin tuhma! On surku
sellaista, missä hän elääkin. Ja suurin surku on
tuhmaa, joka elää Vermlannissa.
Jo on monta juttua Henrik kreivin
tuhmuudesta, ja hän on vasta muutamia vuosia
kolmannellakymmentä. Kerrotaan esimerkiksi, miten hän
joku vuosi sitten huvitti Anna Stjärnhökiä
rekiretkellä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
