Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
211
He tulevat rakennuksen ensi huoneeseen, jossa
nuo kaksi miestä istuu vartioimassa salvattua ovea,
ja pääsevät esteittä majurinrouvan luo. Hän asui
suuressa huoneessa, joka oli täynnä kangaspuita
ja muita kaluja. Huone oli oikeastaan
kutomakamari, mutta sen ikkunassa oli rautaristikko ja
ovessa vankat lukot, niin että sitä hätätilassa voi
käyttää putkana.
Siellä jatkoi majurinrouva kävelyään
osoittamatta heille juuri huomiota.
Hän on pitkällä matkalla, ollut jo monta päi-
vää. Hän ei muista muuta kuin että hän astuu
vain niitä kahtakymmentä peninkulmaa äitinsä
luo, joka olostaa siellä kaukana Älfdalin metsissä
häntä vuottaen. Hänellä ei ole yhtään aikaa levätä.
Tavaton kiire hänellä on. Hänen äitinsä on yli
yhdeksänkymmenen vanha. Hän kuolee varmaan
pian.
+ Hän on mitannut lattian pituuden
kyynäräkepillä, ja nyt laskee hän kerrat yhteen, kyynärät
syliksi ja sylet puoli-peninkulmiksi ja
koko-peninkulmiksi.
Raskaalta ja pitkältä tuntuu hänestä tämä
kulku, eikä hän kumminkaan uskalla levätä. Hän
kahlaa syvissä kinoksissa. Hän kuulee kulkiessaan
ikuisten metsien huminan yllänsä. Hän huoahtaa
suomalaisen pirtissä ja hiilenpolttajan risumajassa.
Joskus, kun ei ole yhtään ihmistä peninkulmain
taipaleella, täytyy hänen katkoa oksia allensa ja
levähtää kaatuneen kuusen juurikon suojassa.
Ja vihdoinkin hän on päässyt perille,
kaksikymmentä peninkulmaa on käyty, metsä aukenee,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
