Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
212
ja punaiset asuinrakennukset seisovat lumisen pihan
ympärillä. Klara-joki juoksee ohi vaahtona pursuten,
useina pieninä koskina, ja tästä tutusta pauhusta
kuulee hän, että hän on kotona. Ja hänen äitinsä,
nähdessään hänen tulevan kerjäläisenä, kuten äiti
oli tahtonutkin, tulee häntä vastaan.
Kun majurinrouva on päässyt niin pitkälle,
nostaa hän aina päätänsä, katsoo ympärilleen,
näkee suljetun oven ja muistaa, missä hän on.
Silloin hän ajattelee, että hulluksiko hän on
tulemaisillaan, ja istuutuu miettimään muuta ja
lepäämään. Mutta hetken perästä hän on taas
matkalla, hän laskee kyynäristä puoli- ja
kokopeninkulmia, lepää hetkisen suomalaisten tuvissa
eikä makaa yöllä eikä päivällä, ennenkuin on
kulkenut ne kaksikymmentä peninkulmaa.
Koko vankeutensa aikana hän ei ole juuri
ollenkaan nukkunut.
Ja naiset, jotka tulivat hänen luoksensa,
katsovat häntä tuskaisina.
Nuori kreivitär muistaa sittemmin aina häntä,
sellaisena kuin hän silloin siellä käveli. Hän näkee
majurinrouvan usein unissaan ja herää silloin
näystään kyyneleisin silmin ja valitus huulilla.
Vanhus on niin surkeasti huononnut, tukka
näyttää niin ohuelta, ja irtonaisia hiustupsuja
tunkeutuu hänen kapeasta palmikostaan. Kasvot
ovat raukeat ja painuneet, vaatteet rumasti yllä
ja rääsyiset. Mutta kaikesta huolimatta on hänessä
niin paljon ylevää, käskyillään kaikki alistavaa
valtiatarta, ettei hän herätä ainoastaan sääliä, vaan
myöskin kunnioitusta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
