Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
219
nuorta kreivitärtä. Surut kaikki hän on
unhoittanut, ja seikkailun juovuttavasta riemusta
huimana hän laulaa täyttä kurkkua laulua rakkaudesta
ja ruusuista.
Aivan rintaansa vastaan hän puristaa
kreivitärtä; mutta kreivitär ei yritäkkään paeta. Hänen
kasvonsa lepäävät valkeina ja jäykistyneinä Göstan
ryntähillä.
Ah, mitä pitää miehen tehdä, kun hänellä on
naisen kalpeat, avuttomat kasvot niin lähellänsä,
kun hän näkee vaalean tukan, joka tavallisesti
varjostaa valkeata, loistavaa otsaa, nyt syrjään
häilähtäneenä, ja kun silmäluomet ovat raskaasti
sulkeutuneet peittäen harmaiden silmien
veitikkakimelteen?
Mitä pitää miehen tehdä, kun punaiset huulet
vaalenevat hänen silmiensä edessä?
Suudella, tietysti suudella noita vaalenevia
huulia, noita suljettuja silmiä, tuota valkoista otsaa.
Mutta silloin herää nuori nainen. Hän tahtoo
kimmahtaa pois. Hän on kuin viritetty jousi. Ja
kaikin voimin on Göstan kamppailtava, ettei hän
pääsisi heittäytymään reestä, kunnes hän
pakottaa kreivittären kukistettuna ja vapisevana
vaipumaan reen toiseen nurkkaan.
»Katson», sanoo Gösta silloin aivan tyynesti
Beerencreutzille. Kreivitär on kolmas, jota Don
Juan ja minä viemme tänä talvena. Mutta ne
toiset riippuivat suudellen kaulassani, vaan hän
ei tahdo antaa minun suudella eikä tanssiakkaan
kanssaan. Tuletkos hullua hurskaammaksi noista
naisista, Beerencreutz?»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
