Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
220
Mutta kun Gösta ajoi pihasta, jolloin naiset
kirkuivat ja miehet kiroilivat, jolloin isot kulkuset
kulisivat ja piiskat paukkuivat, ja huudeltiin
hädässä ja touhussa, silloin olivat majurinrouvaa
vartioivat miehet ihmeissään.
»Mikäs nyt on?» ajattelivat he. »Mikä se on
semmoinen kirkuminen?»
Samassa lyödään ovi auki, ja ääni huutaa
heille:
»Hän on poissa! Nyt se vie häntä.»
He ulos, juosten kuin hullut, ajattelematta,
majurinrouvako vai kuka se oli poissa. Onnikin
suosi heitä, niin että he pääsivät erääsen
ohikiitävään rekeen. Ja he ajoivat hyvän herran-aikaa,
ennenkuin saivat tietää, ketä ajettiin.
Mutta Bergh ja Kristoffer serkku menivät
aivan rauhassa vankilan ovelle, mursivat lukon ja
avasivat oven.
»Majurinrouva on vapaa», sanoivat he.
Hän tuli ulos. He seisoivat suorina kuin
puikot oven kahden puolen, katsomatta häneen.
»Majurinrouvaa odottaa hevonen ja reki
pihalla.»
Hän meni silloin ulos, istuutui rekeen ja lähti
pois. Kukaan ei ajanut häntä takaa. Kukaan ei
myöskään tiennyt, minne hän lähti.
Brobyn mäeltä rientää Don Juan 1Tövenin
jääpeittoista pintaa kohti. Uljas juoksija kiitää
kuin lentämällä. Vahvistava, jääkylmä ilma
viuhuu ajajien poskissa. Kulkuset helkkyvät.
7Tähdet ja kuu välkkyvät. Lumi lepää sinivalkoisena ja
loistaa omaa valoaan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
