Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
258
yTahdonpa tosiaan. = Minä pidän
kavaljeereistä.»
Silloin puhuu Anna Stjärnhök, puhuu lyhyin
säkein niinkuin vanha hymnikirja, sillä myrskyiset
tunteet ovat tukahduttaa hänet. Salattu intohimo
vapisee joka sanassa, ja kreivittären täytyy sekä
kammoen että halukkaasti häntä kuunnella.
»Mitä on kavaljeerin rakkaus, mitä on
kavaljeerin usko? Yksi lemmitty tänään, toinen
huomenna, yksi idässä, toinen lännessä. Ei mikään
ole hänelle liian korkeata, mikään ei liian matalaa:
yhtenä päivänä kreivin tytär, toisena
kerjäläistyttö. Ei mikään maailmassa ole niin avara kuin
hänen sydämensä. Mutta voi sitä raukkaa,
raukkaa, joka kavaljeeriä rakastaa. Hänen täytyy
etsiä häntä, kun hän makaa juovuksissa tien
ravissa. Hänen täytyy äänetä katsella, miten hän
pelipöydässä hukkaa hänen lapsiensa kodin. Hän
saa koreasti tyytyä siihen, että hän liehuu
vieraiden naisten kintereillä. Oo, Elisabet, jos
kavaljeeri pyytää kunniallista naista tanssiin, niin
pitäisi heti kieltää, jos hän lahjoittaa hänelle
kukkakimpun, pitäisi hänen nakata kukat maahan ja
tallata niitä, jos hän rakastaa kavaljeeriä, niin
pitäisi hänen ennen kuolla kuin mennä hänen
kanssaan naimisiin. Kavaljeereissä oli eräs, joka
oli virkaheitto pappi. Häneltä oli otettu kauhtana
juoppouden tähden. Hän oli ollut juovuksissa
kirkossa. Hän joi ehtoollisviinin. Oletko kuullut
hänestä puhuttavan?»
»En.»
»Kun hänet eroitettiin virasta, kierteli hän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
