Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
257
nuo kukat kreivittären kädestä reväistyinä ja
hyljättyinä, tallattuina ja muserrettuina, ennenkuin
hän menee tästä pienestä sinisestä kabinetista ulos.
Hän miettii vaan, ja nyt hän alkaa sodan
noita pieniä, sinisiä tähtiä vastaan. Salissa
nojaavat rouvat kunnianarvoisia päitänsä
tuolinselustimiin eivätkä aavista mitään, herrat tupruttavat
levossa ja rauhassa piipuistaan savupilviä kreivin
kamarissa, kaikki on rauhallista; mutta pienessä,
sinisessä kabinetissa raivoaa vimmattu sota.
Oi, miten viisaita ne ovat, jotka pidättävät
kätensä kaukana miekasta, ne, jotka jaksavat
hiljaa odottaa, uskovat sydämensä rauhaan ja
antavat Jumalan hallita! Aina kulkee rauhaton sydän
harhaan. Paha tekee pahan aina hullummaksi.
Mutta Anna Stjärnhök luulee, että hän on nyt
vihdoinkin nähnyt sormen pilvissä.
Anna», sanoo kreivitär, »kerro jotakin.»
»Mitä sitten?»
»Oh», sanoo kreivitär ja hyväilee kimppua
valkoisella kädellään. —»Etkö tiedä mitään
rakkaudesta, rakastamisesta?»
»En, en minä tiedä mitään rakkaudesta.»
»Kyllä puhut! Eikö meillä siis ole Ekeby-nimistä
paikkaa, paikkaa, joka on täynnä kavaljeerejä?»
»Kyllä», sanoo Anna, »täällä on paikka nimeltä
Ekeby, ja siellä on miehiä, jotka imevät maan
ytimen, miehiä, jotka tekevät meidät
pystymättömiksi totiseen työhön, jotka tuhoavat kasvavan
nuorisomme ja johdattavat neromme harhaan.
Tahdotko kuulia heistä, tahdotko kuulla
rakkaudentarinoita heistä.»
12. 185 — 17
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
