Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
262
He lähettivät sotamiehensä häntä vastaan ja
vangitsivat hänet, he pukivat hänet, pilkatakseen,
kruunulla ja valtikalla ja pitkäliepeisellä kaavulla,
ja kuljettivat hänet mestauspaikalle, kannattaen
hänellä raskasta ristiä. Oi, lapseni, se hyvä
kuningas rakasti korkeita vuoria. Öisin hän nousi usein
vuorille puhumaan taivaan asukkaiden kanssa, ja
hän istui halulla päivin vuorenrinteillä puhuen
kuunteleville ihmisille. Mutta nyt veivät ne hänet
vuorelle naulitakseen hänet ristiin. He löivät
nauloja hänen käsiensä ja jalkojensa läpi ja ripustivat
hyvän kuninkaan ristille, niinkuin hän olisi ollut
ryöväri ja pahantekijä.
Ja kansa pilkkasi häntä. Ainoastaan hänen
äitinsä ja ystävänsä itkivät, koska hänen piti kuolla
ennenkuin hän ennätti tulla kuninkaaksi.
Oo, miten elottomat kappaleet surivat hänen
kuolemaansa.
Aurinko pimeni, ja vuoret vapisivat,
temppelin esirippu halkesi kahtia, ja haudat avautuivat
kuolleille, heidän noustakseen maasta näyttämään
suruansa.»
Silloin painoi pienokainen päänsä isoäidin
helmaan ja nyyhki niin, että hänen sydämensä oli
pakahtua.
»Elä itke, pienoiseni, hyvä- kuningas nousi
haudastansa ylös ja matkasi ylös isänsä luokse
taivaaseen.)
;Mummo», nyyhki pikku raukka, veikö hän
sitten saanutkaan valtakuntaa?»
»Hän istuu Jumalan oikealla kädellä taivaassa.»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
