Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
263
Mutta se ei lohduttanut häntä. Hän itki niin
tuskissaan ja hillittömästi kuin lapsi voi itkeä.
»Miksi he olivat niin ilkeitä hänelle? Miksi
saivat he olla niin ilkeitä hänelle?»
Vanhus melkein peljästyi tätä valtavaa surua.
»Sano, mummo, ettet kertonut oikein! Sano,
ettei se loppunut sillä tavoin! Sano, etteivät he
olleet niin ilkeitä sille hyvälle kuninkaalle! Sano,
että hän sai valtakunnan maan päällä!»
Hän kietoi kätensä vanhuksen ympärilie ja
rukoili häntä kyynelten yhä virratessa.
»Lapseni, lapseni», sanoi hänen isoäitinsä
silloin, lohduttaen häntä, »niitä on, jotka uskovat,
että hän tulee takaisin. Silloin laskee hän maan
valtansa alle ja hallitsee sitä. Silloin tulee
ihanasta maasta mainio kuningaskunta. $e on seisova
tuhat vuotta. Silloin tulevat pahat eläimet
hyviksi: pienet lapset leikkivät kyykäärmeen pesän
luona, ja karhut käyvät lehmäin kanssa laitumella.
Mikään ei vahingoita eikä turmele enää toista;
keihäät käyristetään viikatteiksi ja miekat taotaan
auroiksi. Ja kaikki on pelkkää leikkiä ja iloa, sillä
hyvät omistavat maan.»
Silloin kirkastui pienokaisen muoto kyynelten
takaa.
»*Saako hyvä kuningas sitten valtaistuimen,
mummo?»
»Kultaisen istuimen.»
»Ja palvelijoita ja hovimiehiä ja kultaisen
kruunun?»
»Saa kyllä.»
Tuleeko hän pian, mummo?»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
