Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Kolmastoista luku.
MAMSELI MARIF.
Oi hiljaa nyt, aivan hiljaa!
Pääni ympärillä surisee. Kai se on kimalainen,
joka tulla pörisee. Ei, hiljaa nyt! Ah, millaista
tuoksua! Niin totta kuin olen tässä, eikö se ole
koi-marunan ja lavendelin ja tuomen ja syreenin
ja valkonarsissien. Ihanata on tuntea sellaista,
harmaana syys-iltana, keskellä kaupunkia. Kun
minä vaan etsin ajatuksiini tuon pienen, siunatun
maakaistaleen, heti alkaa ympärilläni surista ja
lennellä, ja minä siirryn aivan huomaamattani
pieneen, nelisnurkkaiseen ruususarkaan, joka on
täynnä kukkia, ligusterpensaisen aidan takana.
Nurkissa on syreenimajat, ja niissä kaidat
lautapenkit, ja kukkalavain ympärillä, jotka on
järjestetty sydämien ja tähtien muotoon, kiertelevät
kapeat polut, valkealla merihiekalla ripoitetut.
Kolmelta puolen ympäröi ruususarkaa metsä. Pihlaja
ja tuomi, nuo puoli-sivistyneet ja kauniskukkaiset,
seisovat likinnä ja yhdistävät tuoksuansa
syreenien lemuun. Niiden takana seisoo muutamia
koivusikermiä, ja sitten alkaa kuusimetsä, oikea metsä,
hiljainen ja tumma ja partainen ja pistävä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
