Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
279
Ja neljännellä puolella on pieni harmaa tupa.
Se ruususarka, jota minä nyt ajattelen, oli
kuusikymmentä vuotta sitten Svartsjössä
Moreuksen vanhalla rouvalla, hänellä, joka elätti itseänsä
tikaten peitteitä talonpojille ja valmistaen ruokaa
heidän pidoissansa.
Rakkaat ystävät! Kaikesta hyvästä, jota
teille toivon, mainitsen ensiksi tikkauspuut ja
ruususaran. Suuret, huojuvat, vanhanaikaiset
tikkauspuut somine linkkuineen ja kuluneine
rissoineen minä toivon teille, sellaiset, joiden ympärillä
viisi, kuusi henkeä voi yhtaikaa työskennellä,
joiden ääressä ommellaan kilpaa, ja koetellaan, kuka
saa kauneimmat pisteet nurealle puolelle; joiden
ääressä syödään omena-paistikkaita ja
rupatellaan ja »matkustetaan Grönlantiin» ja »kätketään
sormusta», ja nauretaan niin, että oravat metsässä
nakkelevat kupperiskeikkaa peljästyksestä.
Tikkauspuut talveksi, rakkaat ystävät, ja ruususarka
kesäksi! Ei puutarhaa, johon hautautuu rahaa
enemmän kuin huvi kannattaa, ei, vaan
ruususarka, kuten ennenmaailmassa sanottiin. Sellainen
pitää teillä olla, jota voitte hoidella omin käsin.
Pikku orjanruusu-pensaiden pitää siellä
rehoittaa pienten maakumpareiden huipulla, ja
lemmikkirivin kierrellä niiden juurella; suuri, lehahtava
valmu, joka kylvää itse itsensä, leviää siellä
kaikkialle, sekä ruohoreunustalle että hiekkakäytävälle,
ja siellä on oleva ruskeaksi kuloittunut
turvesohva, jossa kasvaa akileioja ja keisarinkruunuja
sekä istuimella että selkänojassa.
Vanhalla Moreuksen rouvalla oli ennenaikaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
