Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
285
Sitten hän pisti kukat hänen napinläpeensä
ja suuteli häntä suoraan suulle. Ja niin: sitten
hän katosi taas ullakolle, tuo vanha ihmetys.
Rakkaus oli kostanut hänelle ja tehnyt hänestä
yleisen naurun esineen. Mutta hän ei moittinut
enää koskaan rakkautta. Hän ei heittänyt enää
koskaan kitaraa jouto-loukkoon eikä unhoittanut
koskaan vaalia äitinsä ruusupuita.
Hän oli oppinut rakastamaan rakkautta, sen
kaikkia tuskia, kyyneleitä, kaipuita.
»Parempi sen kanssa surussa kuin ilossa sitä
ilman», hän sanoi.
Aika vieri. Fkebyn majurinrouva
karkoitettiin talostansa, kavaljeerit pääsivät valtaan, ja
tapahtui sitten, niinkuin taannoin on juteltu, että
Gösta Berling eräänä sunnuntai-iltana luki nuorelle
Borgin kreivittärelle runon, jonka jälkeen kreivitär
kielsi häntä näyttäytymästä hänen kotonansa.
Kerrotaan, että kun Gösta sinä iltana sulki
talosta lähtiessään eteisen oven, niin hän näki pari
kolme rekeä juuri tulevan Borgin pihaan. Hän
katsahti pientä naista, joka istui etummaisessa
reessä. Jos hän nyt muutenkin oli synkkä, niin
vielä synkemmäksi hän tuli sen näyn nähdessään.
Hän kiiruhti pois, ettei häntä tunnettaisi, mutta
onnettomuuden aavistus täytti hänen mielensä.
Olivatko juuri nuo puheet tuolla sisällä mananneet
tämän naisen tänne? Ei onnettomuus mene ilman
toista onnettomuutta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
