Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
IO
satulassa, ja kunnia uljaalla juoksijalla, ja
rakkaus tulisella Arabian orhilla. Ihmettä on ratsastus;
ihmettä ratsastaja. Kielitaitoinen lahorastas
huutaa hänelle:
»Kristoffer serkku, Kristoffer serkku.
Minnekkä ratsastat? Minnekkä ratsastat?»
»Borgiin kosimaan, Borgiin kosimaam), vastasi
Kristoffer serkku.
»FElä mene Borgiin, elä mene Borgiin!
Poikamiehellä ei surua», huutaa lahorastas perästä.
Mutta hän ei kuule varoitusta. Ylös mäkiä
ja alas mäkiä hän ratsastaa, kunnes hän vihdoin
saapuu perille. Hän loikahtaa alas satulasta, ja
hänet viedään saliin kreivitärten luo.
Kaikki käy hyvin. Märta kreivitär on
armollinen häntä kohtaan. Kristoffer serkku näkee
kyllä, ettei kreivitär halua kieltäytyä kantamasta
hänen loistavaa nimeänsä eikä hallitsemasta hänen
linnassaan. Soturi puhelee ja lykkää
tuonnemmaksi sen hurman hetken, jolloin hän on näyttävä
kreivittärelle kuninkaallisen kirjeen. Hän nauttii
tästä odotuksesta.
Kreivitär pakinoi ja hauskuuttaa häntä
tuhansilla jutuilla. Kristoffer serkku nauraa kaikelle,
ihmettelee kaikkea. Mutta koska he istuvat eräässä
niitä huoneita, joihin kreivitär Elisabet on
ripustanut mamseli Marien uutimia, alkaa kreivitär
kertoa niistäkin. Ja hän vääntää tapahtuman niin *
hauskaksi kuin voi.
»Katsokaas», sanoo hän lopuksi, »katsokaas,
niin ilkeä minä olen. Täällä nyt riippuvat nämä
uutimet, jotta minun täytyy joka päivä ja hetki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
