Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
9
näet häkin ovet auki ja avaruuden leviävän
kaipaaville siivillesi.
Kristoffer serkku kaivaa ja penkoo
vaatekirstunsa pohjia. Sieltä hän vetää käsille
hengenhuolellisesti säilytetyn kulta-takeisen uniformunsa ja
pukeutuu siihen. Hän painaa töyhtö-korskan
hatun päähänsä, ja pian hän kiitää Ekebystä pois,
ratsastaen mainiolla valkealla ratsullansa.
Tämä on toki toista kuin istua viluissaan
uuninnurkassa. Nyt näkee hänkin, että kevät on
tullut.
Hän kohottautuu satulassa ja laskee laukkaa.
Turkitettu dolma, husaarijakku hulmuaa. Lakin
töyhtö häilyy. Nuortunut on mies kuten maaemo
itse. Herännyt on hän pitkästä talvesta. Vanha
kulta voi vielä välähdellä. Nuo rohkeat
sotilaskasvot kolmikulmaisen lakin alla ovat ylväs näky.
Ihmettä on hänen ratsastuksensa. Maasta
ruiskuaa puroja, ja vuokkoja versoo, mistä hän
ratsastaa. = Muuttolinnut kirkuvat ja riemuitsevat
vapautetun vangin ympärillä. Koko luonto ottaa
osaa hänen iloonsa.
Komeana kuten triumfaattori hän tulee. Itse
kevät ratsastaa edeltä väikkyvällä pilvellä. Kevyt
ja ilmava hän on, tuo valon henki. Hänellä on
käyrätorvi huulillaan, ja hän hypähtelee ilosta
keikkuen ylös alas satulassaan. Ja Kristoffer
serkun ympärillä tepastelee esikunta vanhoja
asetovereja hevosinensa: siellä on onni varpaillaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
