Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
17
reen eteen ja ajaa hurahuttaa Lövenin yli, ryntää
Ekebyn hoviin, asettuu juuri Gösta Berlingin eteen ja
sanoo hänelle, ettei hän halveksi häntä, ettei hän
tiennyt, mitä silloin puhui, kun karkoitti hänet
pois kotoansa... Fi, hänen on kuitenkin
mahdoton tehdä sitä, hän häpeäisi eikä uskaltaisi
virkkaa sanaakaan. Hänen, joka oli naimisissa, piti
varoa itseänsä. Sepä vasta synnyttäisi panettelua,
jos hän sen tekisi. Mutta ellei hän sitä tee, miten
käy sitten Gösta Berlingin?
Hänen täytyy lähteä.
Sitten hän ajattelee, että sellainen matka on
mahdoton. Tänä vuonna ei enää mikään hevonen
voi päästä Lövenin yli. Jää sulaa, se on jo
irtautunut maasta. $Se on vapaana, puhkeillut,
kamalan näköinen. Vesi porisee ylös ja alas railoista,
paikoin se on kokoontunut mustiksi lammiksi,
toisin paikoin jää on hohtavan valkeaa.
Enimmäkseen on se kumminkin harmaata, likaista sulavasta
lumesta, ja tiet kuultavat pitkinä, mustina juovina
sen pinnalla.
Miten voi hän ajatella moista matkaa? Vanha
Märta kreivitär, hänen anoppinsa, ei millään
ehdolla sallisi hänen sitä tehdä. Koko illan täytyy
hänen istua kreivittären vieressä salissa,
kuunnellen vanhoja hovijuttuja, jotka ovat vanhuksen
suurin ilo.
Mutta yö tulee, ja hänen miehensä on poissa;
nyt hän on vapaa.
Hevosella hän ei voi mennä, palvelijoita hän
ei tohdi pyytää mukaansa, mutta tuska ajaa hänet
kotoa ulkosalle. Hän ei muuta voi.
12. 185 II — 2
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
