Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
10
nalla noin märkänä, uupuneena, onnetonna
istuessaan, eteläisen isänmaansa leppeitä, kukkaisten
reunaamia polkuja.
Ah, ei häntä liikuta nyt etelä, ei pohjola. Hän
on keskellä elämää. Hän ei itke koti-ikävää. Hän
itkee, tuo pikku kukkaispoimijatar, tuo pieni
sankaritar, sitä, että hän on niin uupunut, ettei hän
ehdi sen tielle, jolle tahtoo kukkia siroitella. Hän
itkee siksi, että luulee tulleensa liian myöhään.
Silloin juoksee väkeä rantaa pitkin. He
kiiruhtavat hänen ohitsensa häntä huomaamatta,
mutta hän kuulee heidän sanansa:
»Jos pato särkyy, menee paja» sanoo yksi.
»Ja mylly ja verstaat ja seppien asumukset», lisää
toinen.
Silloin hän rohkaistuu jälleen, nousee ylös ja
seuraa heitä.
Ekebyn mylly ja paja olivat kaidalla niemellä,
jonka ympäri kiertää pauhaava PBjörksjön-joki.
Se tulee viuhuen nientä kohti, ylemmän, valtavan
kosken valkeaksi kuohuttamana, ja niemen
rakennusten perustaa oli siellä siihen aikaan vedeltä
suojaamassa mahtava aallonmurtaja niemen nokassa.
Mutta sulku oli jo vanha, ja kavaljeerit talon ohjissa.
Heidän aikanaan tanssia keikuttiin tehtaan mäillä,
kukaan ei huolinut katsoa, kuinka virta ja
pakkanen ja aika kuluttivat vanhaa kivipatoa.
Sitten tulee kevättulva, ja sulku alkaa horjua.
Ekebyn putous on kuin valtavat harmaakivi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
