Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
21
ne ovat tomunneet meitä jauhoillaan, ne ovat
kytkeneet meidät työn-ikeesen kuin härkänsä, ajaneet
meitä pyörylässä, sulkeneet meidät kammioihin,
estäneet kulkumme pato-luukuilla, pakottaneet
meidät kiskomaan raskaita pyöriä, kantamaan
kömpelöitä tukkeja. Mutta nyt me otamme vapauden.
Vapauden päivä on tullut! Kuulkaa se, te
aallot Björksjön ulapalla, kuulkaa se, te veikot ja
siskot rämeissä ja lammeissa, vuoripuroissa ja
metsäjoissa! On tullut, on tullut! Rynnätkää alas
Björksjön-jokeen, tulkaa vereksin voimin, jyristen,
viuhuen, murtamaan vuosisatain sortoa, tulkaa!
Hirmuvallan paalutus kaatukoon. Kuolema
Ekebylle!
Ja ne tulevat, — aalto aallon perästä ryntää
alas putousta iskeäkseen päänsä sulkumuuriin,
antaakseen apu-osansa suureen työhön. Juopuneina
kevään äsken saadusta vapaudesta, lukemattomina,
yksimielisinä ne tulevat, ne irroittavat kiven
toisensa jälkeen, mättään mättäänsä perästä
horjuvasta aallonmurtajasta.
Mutta miksi antavat ihmiset hurjien aaltojen
riehua tekemättä vastarintaa? Onko Ekeby
kerrassa kuollut?
Ei, väkeä siellä on kyllä, tyrmistynyt,
neuvoton, avuton kansanliuta. Musta on yö, he eivät
näe toisiansa, eivät näe itse eteensä. Korkeana
pauhaa putous, hirvittävä on murtuvien jäiden ja
töytäävien hirsien jyske, he eivät kuule omaa
ääntänsä. Se hurja huimaus, jonka vallassa aallot ovat,
täyttää ihmistenkin aivot, heillä ei ole enää
ajatusta, ei ymmärrystä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
