Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Juuri nyt on hetki tullut. Gösta nousee ylös
ja menee salista, hakemaan morsiantaan. Hänen
on mentävä eteisen kautta, ja sen suuret ovet
ammottavat seljällään, hän pysähtyy, hän katsoo
sysipimeään yöhön ... ja kuulee, hän kuulee.
Hän kuulee kellon läppäävän, kosken
pauhaavan. Hän kuulee murtuvain jäälauttain jylyn,
töytääväin hirsien jyskeen, kapinallisten aaltojen
pauhaavan, ilkkuvan, voitonriemuisan
vapaudenlaulun.
Silloin syöksyy hän ulos yöhön, unhoittaen
kaiken. Seiskoot he vaan siellä sisällä lasit koholla,
odottaen vaikka maailman loppuun; nyt hän ei
heistä huoli. Morsian odottakoon, Julius patruunan
puhe kuolkoon hänen huulillensa. Sormuksia ei
vaihdeta tänä yönä, kivettävä hämmästys ei ole
valtaava loistavaa vierasjoukkoa.
Voi teitä, te kapinalliset aallot, nyt teidän on
todella temppu taistella vapaudestanne, nyt on
Gösta Berling tullut putoukselle, nyt on väki
saanut johtajan, nyt syttyy rohkeus kauhistuneihin
sydämiin, nyt nousee puollusväki ylös muureille, nyt
alkaa mahtava sota.
Kuulkaa, kuinka hän huutaa väelle, hän
komentaa, hän panee kaikki toimeen.
»Valoa meidän täytyy saada, ennen kaikkea
valoa, ei riitä tässä myllärin sarvilyhty.
Katsokaa: nuo risuläjät, kantakaa ne rantatörmälle ja
pankaa tuleen. Siinä on työtä naisille ja lapsille.
Kiireesti vaan, laittakaa suuri risurovio ja
sytyttäkää! Se valaisee, kun me ollaan työssä, se näkyy
kauas ja kutsuu apua. Elkää suinkaan antako sen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
