Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2]
apuaan. Aallot väistyvät, se syöksyy syvyyteen
ja sen kintereillä kivet ja hiekkasäkit. Mutta
kuinka tuli työ johtajatta toimitetuksi? Oltiin
varomattomia, ei ollut järjestystä lainkaan. Aallot
hyökkäävät uudestaan, ne karkaavat kahta
raivoisammin tätä uutta estettä vastaan, ne alkavat
vieritellä pois hiekkasäkkejä, kiskoa köysiä,
päästellä kiviä, ja se onnistuu, se onnistuu. Pilkaten,
riemuiten nostavat ne koko vallin vahvoille
hartioilleen, pudistavat ja lohkovat sitä, ja nyt se on
niiden vallassa. Järveen, viheliäinen varokeino,
alas Löveniin! Ja uudestaan taas huojuvaa,
avutonta kivipatoa vastaan.
Mutta Gösta Berling ajelee syöjätärtä. Uhattu
näki hänet, kun hän tuli keksiänsä heilutellen kohti.
Hän peljästyi. Näytti kuin hän olisi ollut
syöksymäisillään veteen, mutta malttoi mielensä ja juoksi
maalle.
»*Syöjätär», huutaa Gösta ja heiluttaa keksiä
lyödäkseen. = Ajettu kiiruhtaa rannan lepikkoon,
takertuu tiheään risukkoon ja seisattuu.
Silloin viskaa Gösta keksin pois, menee hänen
luokseen ja panee käden hänen olallensa.
yTe olette myöhään yöllä ulkosalla, kreivitär
Elisabet», sanoo hän.
Antakaa minun olla, herra Berling, antakaa
minun mennä kotiin!»
Gösta tottelee heti ja kääntyy hänestä.
Mutta koska kreivitär ei ole ainoastaan
ylhäinen rouva, vaan oikeastaan pieni, kiltti nainen,
joka ei voi sietää ajatusta, että on saattanut
jonkun epätoivoon, koska hän on pieni kukkaisten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
