Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
34
Oi, mikä kohtaus seurasi; surkeampaa ei lie
näytelty koskaan siinä surulle vihityssä talossa.
Monta pahaa sanaa antoi tuo nuori mies
nuoren naisen kuulla. Hän kohotti kätensä taivasta
kohti syyttäen sitä, että se oli antanut
hävyttömän naisen polkea likaan hänen nimensä. Hän pui
puristettua nyrkkiä hänen kasvojensa edessä ja
kysyi, minkä rangaistuksen vaimo arvelee kyllin
suureksi sellaisesta rikoksesta kuin hänen oli.
Kreivitär ei peljännyt ollenkaan miestänsä.
Hän uskoi yhäti menetelleensä oikein. Hän sanoi
kreiville, että hän oli saanut jo kauhean nuhan ja
että siinä lie rangaistusta tarpeeksi.
»Flisabet», sanoo kreivitär Märta, »näillä
asioilla ei ole leikkimistä».
»Me kaksi», vastaa nuori nainen, »me ei olla
koskaan oltu yksimielisiä siitä, milloin on sopiva
hetki leikkiä, milloin olla vakava».
»Mutta sinun täytyy toki ymmärtää, Elisabet,
ettei kukaan kunniallinen nainen lähde kotoansa
keskellä yötä kuljeskelemaan tunnetun seikkailijan
kanssa.»
Silloin näki Elisabet Dohna, että hänen
anoppinsa oli päättänyt syöstä hänet turmioon. Hän
näki, että hänen täytyi taistella viimeiseen asti,
jotta anopin ei onnistuisi suistaa häntä
peljättävään onnettomuuteen. ;
»Henrik», pyytää hän, velä anna äitisi
tunkeutua välillemme. Anna minun puhua sinulle kaikki,
mitä on tapahtunut. Sinä olet oikeudentuntoinen,
sinä et tuomitse kuulustamatta minua. Anna
minun kertoa sinulle kaikki, niin huomaat, että
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
