Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
36
Dohna olikin hetkisen vastausta vailla, niin
kauempaa hän ei ollut.
»Rakas ystävä», sanoi hän kohauttaen
olkapäitänsä. »On eräs syy antaa kaikkien näiden
juttujen tuosta onnettomasta miehestä olla sinänsä,
sama syy, jonka vuoksi pyydän sinua nyt
välttämään kaikkea julkista häväistystä. On näet hyvin
uskottavaa, että hän on viime yönä hukkunut»
Hän puhui lempeällä ja valittavalla sävyllä,
mutta siinä, mitä hän puhui, ei ollut totuuden
sanaa.
»Elisabet on nukkunut tänään kauan eikä siis
ole kuullut, että väkeä on jo lähetetty pitkin
rantaa tiedustamaan herra Berlingiä. Hän ei ole
palannut Ekebyhyn, ja peljätään hänen hukkuneen.
Jää lähti tänä aamuna. Katso, myrsky on
murtanut sen tuhansiksi kappaleiksi.»
Kreivitär Elisabet katsoi ulos. Järvi lainehti
melkein puhtaana.
Silloin kävi hänen surku itseänsä. Hän oli
tahtonut välttää Jumalan tuomiota. Hän oli
valehdellut ja teeskennellyt. Hän oli heittänyt
viattomuuden viitan ympärilleen.
Epätoivoinen = heittäysi polvilleen miehensä
eteen, ja tunnustus tuli syöksymällä hänen
huuliltansa.
»Tuomitse minut, hylkää minut! Minä olen
rakastanut häntä. Elä epäile, etten ole rakastanut
häntä. Minä raastan tukkaani, minä revin
vaatteeni surusta. Minä en välitä nyt mistään, kun
hän on kuollut. Minä en huoli varjella itseäni.
Saat tietää totuuden kerrassaan. Sydämeni rak-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
