Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
42
He rohkaisevat hänet hetkiseksi, ja ovat
itsekin iloisia kuin lapset. Nauru ja ilo kaikuu
pöydässä.
Nuo tuliset, nuo herkät ihmiset, he ovat niin
hyviä; mutta kumminkin on kiusaaja heidät
lähettänyt. He tahtovat kuvitella hänelle, että hän on
marttyyri, ja ilkkuvat kreivitär Märtalle suoraan
kuin olisi hän mikä noita-akka. Mutta he eivät
ymmärrä asiaa. Eivät he tiedä, miten sielu ikävöi
puhtautta, eivät, miten sydän pakottaa katujaa
heittäytymään alttiiksi tien kiville ja auringon
poltolle.
Joskus panee kreivitär Märta hänet istumaan
päivät pitkät paikallaan tikkauspuiden ääressä ja
kertoo hänelle silloin loppumattomia juttuja Gösta
Berlingistä, tästä papista ja seikkailijasta. Jos
hänen muistonsa ei riitä tarpeeksi, sepittää hän
itse lisää, kunhan vaan Göstan nimi kaiket päivät
kaikuu kreivittären korvissa. Sitä pelkää
Elisabet enin. Sellaisina päivinä hän huomaa, ettei
hänen katumuksestaan tule koskaan loppua.
Hänen rakkautensa ei tahdo kuolla. Hän uskoo
kuolevansa itse sitä ennen. Hänen ruumiinsa voimat
alkavat pettää. Hän on usein hyvin sairas.
»Mutta missä viipyy nyt tuo sinun sankarisi?»
kysyy kreivitär pilkallisesti. »Päivä päivältä olen
odottanut häntä kavaljeerikaartin etunenässä.
Miksi hän ei hyökkää Borgiin, aseta sinua
valtaistuimelle, ja heitä minua ja miestäsi kahleissa
tyrmään? Oletko sinä jo unhoitettu?»
Elisabet tahtoisi melkein puolustaa Göstaa ja
sanoa, että hän on itse kieltänyt Göstaa häntä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
