Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
57
silloin hyökkäsi veli katkeruudesta
halkeamaisillaan pojan kimppuun ja muokkasi hänet melkein
hengiltä, sillä hänen pieni sisarensa ei saa koskaan
kuulla mitään pahaa tahi tuntea surua taikka
kärsiä pahuutta ja vihaa.
Kreivitär Elisabet oli ollut heidän kaikkien
iloinen sisar. Kun hän oli pistänyt pienet
kätösensä heidän koviin kouriinsa, tuntui ihan siltä
kuin hän olisi sanonut: »Koetas, kuinka hento
minä olen, mutta sinä olet minun suuri veljeni,
sinä suojelet minua sekä muita että itseäsi vastaan?»
Ja he olivat olleet hänelle hienoja ritareja koko sen
ajan kuin tunsivat hänet.
Nyt katsoivat kavaljeerit häntä kauhulla
eivätkä olleet oikein häntä tuntea. Hän oli tullut
kovin huonoksi ja laihaksi, kaulan pyöreys oli
kadonnut, kasvot läpikuuitavat. Hän oli
varmaankin loukannut itseänsä viimeisellä; kululla, sillä
pienestä haavasta ohimosta tulla tiuhkui silloin
tällöin veripisara, ja kiheräinen, vaalea tukka, joka
riippui otsalla, oli veren tahmassa. Hänen hameensa
oli likainen pitkästä vaelluksesta, teillä, jotka kaste
oli kostuttanut, ja hänen kenkänsä olivat huonossa
tilassa. Kavaljeereistä tuntui kamalalta,
ikäänkuin hän olisi ollut mikä vieras. Eivät sen kreivitär
Elisabetin silmät, jonka he tunsivat, olleet noin
hurjat ja hehkuvat. Heidän sisko raukkaansa oli
ahdistettu melkein mielipuolisuuteen asti. Näytti
siltä kuin jostakin toisista avaruuksista olisi
laskeutunut vieras sielu tähän kidutettuun ruumiisen,
ja nyt se taisteli siellä oikean sielun kanssa isän"
nyydestä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
