Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
56
Ah», sanoo kreivitär. »Sitten on vaimosi
hyvässä tallessa, Henrik. Nyt voimme kääntyä
heti kotiin.»
Jokea liukuvalla proomulla ei suinkaan ollut
sellainen ilo kuin kreivitär Märta luuli. Niin kauan
kuin keltaiset kaleskat olivat näkyvissä, kyyrötti
kauhistunut nuori nainen liikkumatta ja sanaakaan
sanomatta lastilla. Hän vaan tuijotti rannalle.
Oletettavasti hän tunsi kavaljeerit vasta
nähdessään keltaisten kaleskain poistuvan. Hän
hypähti seisoalle. Näytti kuin hän aikoisi juosta
pakoon, mutta seisojat hillitsivät häntä, ja niinpä
hän vaipui hiljaa uikutellen lastille.
Ja kavaljeerit eivät uskaltaneet puhua eivätkä
kysellä. Hän näytti olevan aivan mielipuolisuuden
partaalla.
Suruttomien aivoja alkoi totisesti painaa
edesvastuun tunto. Tämä rauta: sekin oli jo raskas
taakka tottumattomien hartioilla, ja nyt piti heidän
vielä hoidella nuorta, jalosyntyistä naista, joka oli
karannut miehensä luota.
Tavatessaan tämän nuoren naisen
viimetalvisissa juhlissa, oli hän heistä monesta muistuttanut
pikkusiskoa, jota veli ennen oli rakastanut. Sisa–
ren kanssa leikkiä lyödessä oli täytynyt varovasti
pidellä häntä, ja puhellessa hänen kanssaan oli
täytynyt pitää itsensä kurissa, laskettelematta
tuhmia sanoja. Jos vieras poika ajoi sisarta liian
kovasti leikissä, tahi lauloi rumia lauluja hänelle,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
