Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
59
hänelle hyviä. Meidän kuningattaremme,
valtiattaremme hän on oleva, mutta kukaan outo ei
tiedä, että hän on siellä. Me vartioimme häntä
niin hyvin, niin hyvin. Hän tulee kenties onnelliseksi
meidän joukossamme, vanhukset hoitavat häntä
hellästi kuin omaa tytärtään.»
Gösta ei ollut koskaan tohtinut ajatella aivan
selväksi, rakastiko hän kreivitär Elisabetia. Hän
ei voinut saada häntä synnittä omakseen, eikä
hän tahtonut vetää häntä mihinkään alhaiseen tai
kehnoon, sen hän tiesi. Mutta pitää häntä
kätkettynä Ekebyssä, saada olla hyvä hänelle, kun muut
ovat olleet hänelle julmia, ja antaa hänen nauttia
kaikesta, mitä hyvää elämä tarjoo, ah, mitä
unelmia, mitä autuuden unelmia!
Mutta hän heräsi niistä, sillä nuori kreivitär
oli täydessä epätoivossa, ja hänen sanoillansa oli
epätoivon vihlova kaiku. Hän oli heittäytynyt
polvilleen keskelle kavaljeerien piiriä ja rukoili
päästä menemään.
»Jumala ei ole vielä antanut minulle anteeksi!»
huusi hän. »Antakaa minun mennä!»
Gösta näki, ettei kukaan noista toisista voinut
häntä totella, ja tunsi, että hänen täytyi se tehdä.
Hänen, joka kreivitärtä rakasti, täytyi se tehdä.
Hänen oli niin vaikea liikkua paikaltaan kuin
olisi jokainen ruumiin nivel tehnyt vastarintaa
hänen tahdollensa, mutta hän kiskoutui
kreivittären luo ja sanoi, että hän vie hänet maihin.
Kreivitär nousi heti ylös. Gösta nosti hänet
veneesen ja souti hänet itärannalle. Hän laski
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
