Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
60
veneen kapean polun päähän ja auttoi kreivittären
veneestä.
»Miten teidän nyt käy, kreivitär?» sanoi hän.
Kreivitär nosti vakavasti sormensa ja osoitti
taivaasen.
»Kun joudutte hätään, kreivitär...»
Gösta ei voinut puhua, ääni petti. Mutta
kreivitär ymmärsi ja sanoi:
»Minä lähetän sanan teille, kun tarvitsen teitä.»
»Minä olisin tahtonut suojella teitä kaikelta
pahalta», sanoi Gösta.
Kreivitär ojensi hänelle kätensä jäähyväisiksi,
ja Gösta ei voinut sanoa enää mitään. Kreivittären
käsi lepäsi kylmänä ja raukeana hänen kädessään.
Kreivitär ei ollut muuten yhtään tajuissaan,
hän kuuli vain ne sisäiset äänet, jotka pakottivat
häntä menemään muukalaisten pariin. Hän tuskin
tiesi, että rakasti juuri sitä miestä, jonka hän nyt
jätti.
Sitten antoi Gösta hänen mennä, ja souti
takaisin kavaljeerien luo. Kun hän nousi
proomulle, värisi hän väsymyksestä ja näytti aivan
uupuneelta ja voimattomalta. Hän oli täyttänyt
elämänsä raskaimman velvollisuuden, siltä hänestä
tuntui.
Vielä hän piti muutamia päiviä rohkeuttansa
vireillä, sen aikaa, kunnes Ekebyn kunnia oli
pelastettu. Hän vei raudan Kanikenäsin vaakaan; sitten
lamautui hänen voimansa ja elämänintonsa
pitkiksi ajoiksi.
Kavaljeerit eivät huomanneet joella oltaessa
mitään muutosta hänessä. Hän jännitti kaikki her.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
