Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
68
niskassaan ja leikkivät vielä toistaiseksi piilosilla
elämän kanssa.
Ja tuossa oli pieni penkki, jossa viivat eivät
olleet niin tasaisia ja jossa neliöt olivat kuin mikä
näytekartta, kaiken, mitä voit istuttaa ja kylvää.
Se oli lasten oma ryytimaa.
Ja Lilliecrona sukaisi viulun leukansa alle ja
alkoi soittaa. Linnut rupesivat laulamaan suuressa
pensaikossa, joka suojeli puutarhaa pohjatuulelta.
Yksikään äänekäs olento ei nyt mitenkään voinut
vaieta, niin ihana oli aamu. Käyrä liikkui aivan
itsestään.
Lilliecrona käveli edestakaisin käytävillä ja
soitti. »Ei», ajatteli hän, »kauniimpaa paikkaa ei
olekkaan!» Mitä oli Ekeby Löfdalaan verraten!
Hänen kotinsa oli turvekattoinen ja vain
yksikerroksinen. Se oli metsänrinnassa, vuori takana
ja pitkä laakso edessä. Se ei ollut missään suhteessa
merkillinen: ei siellä ollut järveä, ei koskea, ei
rantaniittyjä eikä puistoja, mutta sittenkin se oli
kaunis. Se oli kaunis siksi, että se oli hyvä ja
rauhaisa koti. Siellä oli niin kevyttä elää. Kaikki,
joka olisi muualla synnyttänyt katkeruutta ja
vihaa, tasoittui täällä lempeästi. Sellaisen pitääkin
kodin olla.
Talon emäntä nukkuu huoneessa, joka on
puutarhaan päin. Hän herää äkkiä ja kuuntelee,
mutta ei liikahdakkaan. Hän loikoo hymyillen ja.
kuuntelee. Sitten soitto lähenee yhä, ja viimein
kuuluu kuin olisi soittaja pysähtynyt hänen
ikkunansa alle. Hän ei kuule ensi kertaa varmaankaan
ikkunansa alta viulunsoittoa. Hän tulee usein tällä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
