Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
6o
tavoin, tuo hänen miehensä, kun ne ovat ensin
tehneet jonkun tavallista hurjemman urotyön siellä
kaukaisessa Ekebyssä.
Mies seisoo nyt siellä ja ripittää itseään ja
pyytää anteeksi. Hän kuvailee vaimolleen pimeät
voimat, jotka houkuttelevat häntä pois kaikesta,
mitä hän enimmän rakastaa: Pois vaimonsa ja
lastensa luota. Mutta hän rakastaa heitä. Oi, ihan
totta, hän rakastaa heitä!
Hänen soittaessaan nousee vaimo vuoteesta ja
pukeutuu, tietämättä oikein, mitä tekee. Hän on
niin sen soiton vallassa.
»Ei komeus ja mukava elämä ole minua pois
houkutellut», soittaa hän, vei rakkaus muihin
naisiin, ei kunnia, mutta elämän viettelevä
moninaisuus: sen sulous, sen katkeruus, sen rikkaudet
täytyy minun tuta ympärilläni. Mutta nyt olen saanut
kyllin niistä, nyt minä olen väsynyt ja tyytyväinen.
Nyt en jätä enää kotiani. Anna anteeksi minulle,
sääli minua!»
Silloin vetää vaimo uutimen syrjään ja avaa
ikkunan, ja Lilliecrona näkee hänen kauniit, hyvät
kasvonsa.
Hän on hyvä ja hän on viisas. Hänen
katseensa kohdistuu kaikkeen siunausta tuottaen kuin
auringon katse. Hän hallitsee ja hän hoivaa. Missä
hän on, siellä täytyy kaiken kasvaa ja versoa.
Hänessä on itsessään onni.
Lilliecrona kiepahtaa hänen luoksensa ylös
ikkunalaudalle ja on onnekas kuin nuori rakastaja.
Sitten nostaa hän vaimonsa puutarhaan ja
kantaa hänet omenapuiden alle. Siellä selittää hän vai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
