Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
77
kaikki seudun harakat lähestymässä, koko ilma on
täynnä mustia ja valkeita siipiä. Aamupäivän
kirkkaassa paisteessa välkkyvät sulkain metallivärit.
Kaulat pörhistyvät pystyyn kuin vihaisten
petolintujen. Yhä ahtaammissa piireissä lentävät pedot
kreivittären ympärillä, tähtäillen nokilla ja
kynsillä hänen kasvojansa ja käsiänsä. Silloin täytyy
hänen paeta eteiseen ja sulkea ovi. Hän nojautuu
oveen läähättäen kauhusta, ja nauravat harakat
lentävät parveillen ulkopuolella.
Siten suljettiin hänet kesän sulostakin, ja
vehreydestä ja elämän ilosta. Hänen olivat tästä
lähtien vain suljetut huoneet, vain lasketut
uutimet, hänen osansa oli epätoivo, tuska ja
mielensekaannus, joka läheni hulluutta.
Hulluudelta tuntunee tämäkin kertomus, mutta
se on vaan totta. Sadat tuntevat sen ja todistavat,
että sellainen se vanha satu on.
Linnut istahtivat portaiden kaidepuille ja talon
katolle. Ne istuivat siinä aivan kuin odotellen,
milloin kreivitär näyttäytyy, karatakseen hänen
kimppuunsa. Ne asettuivat majailemaan puistoon
ja vakiutuivat sinne. Oli mahdotonta karkoittaa
niitä talosta. Yhä hullummaksi tuli, jos niitä
ampui. Jos keikautti yhden, tulla lehahti kymmenen
sijaan. Joskus täytyi suurten joukkojen tosin
lähteä hankkimaan ruokaa, mutta uskollisia vartioita
jäi aina jäljelle. Ja jos Märta kreivitär näyttäytyi,
jos hän katseli ulos ikkunasta, tai ainoastaan
silmänräpäykseksi veti uutimen syrjään, jos hän yritti
mennä ulos portaille — heti ne tulivat. Koko tuo
kauhea parvi karkasi kohisevin siiveniskuin karta-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
