Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
76
»Hän on hullu!y huudahtaa kreivitär. Ja hän
käskee piikojen mennä taakkoinensa aittaan.
Monisatavuotisen silmät leimuavat vihasta ja
himosta.
vAnna ruskea kinkku minulle», toistaa hän,
»ntahikka sinun käy huonosti.»
»Ennemmin vaikka harakoille kuin
sinunlaisillesil»
Silloin vapisee vanhus vihan myrskyssä.
Korkeuteen hän kohottaa riimu-kirjatun sauvansa ja
huiskuttaa sitä huimasti. Hänen huuliltansa
puhkeilee kummallisia sanoja. Tukka on pystyssä,
silmät välähtelevät, naama on väärässä.
»Sinut itsesi syövät harakat!» huutaa hän
viimein.
Sitten hän lähtee pois, mutisten sadatuksia ja
heilutellen hurjasti riimusauvaansa. Hän palaa
takaisin kotiin. Kauemmaksi etelään hän ei mene.
Nyt on erämaan tytär toimittanut sen asiansa,
jonka tähden laskeutui vuorilta.
Märta kreivitär seisoo portailla ja nauraa hänen
mahdottomalle vihalleen, mutta pianpa nauru
vaikenee hänen huulillaan, sillä tuolla ne tulevat!
Hän ei ole uskoa silmiänsä. Hän luulee näkevänsä
unta, mutta tuolla ne tulevat, harakat, jotka hänet
syövät.
Puistosta ja puutarhasta niitä tulla tuiskuaa.
häntä kohti, kymmenittäin harakoita, kynnet
koukussa ja nokat tuijallaan iskuun valmiina. Ne
tulevat räkättäen ja nauraen. Mustan ja valkoisen
kirjavat siivet viuhuvat hänen silmiensä edessä.
Hän näkee huimauksessa tämän parven takana
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
