Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Seitsemäs luku
JUHANNUS.
Kuuma oli juhannus silloin kuin nytkin, tätä
kirjoittaessani. Vuoden ihanin aika oli parhaillaan.
Juuri siihen aikaan Sintram, Forsin ilkeä
tehtaanpatruuna, tuskitteli ja suri. Häntä kiukutti
valon voittoretki läpi vuorokauden hetkien, ja
pimeyden tappio. Häntä vihastutti lehtipuku, joka
verhosi puita, ja kirjava nurmimatto, joka peitti
maita.
Kaikki pukeihe kauneuteen. Yksinpä tie,
niin harmaa ja pölyinen kuin olikin, sai
kukkaisreunuksensa: keltaisia ja sinipunaisia
juhannuskukkia, koiranputkia ja maitteita.
Kun juhannuspäivän komeus lepäsi vuorilla, ja
kun autereinen, värisevä ilma kantoi Bron
kirkonkellojen äänen aina Forsiin asti, kun pyhäpäivän
sanomaton hiljaisuus vallitsi maassa, silloin hän
nousi vihan vimmoihin. Hänestä tuntui kuin
Jumala ja ihmiset olisivat tohtineet unhoittaa, että
hän oli olemassa, ja hän päätti mennä kirkkoon,
kerran hänkin. Ne, jotka riemuitsivat kesästä,
saisivat nähdä hänet, Sintramin, aamuttoman pimeän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
