Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
OT
halaajan, hänet, joka rakasti kuolemaa ilman
ylösnousemusta, keväätöntä talvea.
Hän pisti päällensä sudennahka-turkin ja
karvarukkaset. Hän valjastutti sen punaisen hevosensa
kappireen eteen ja panetti kulkuset välkkyviin
hela-siloihin. Pyntättynä kuin olisi
kolmenkymmenen asteen pakkanen vallinnut, ajoi hän kirkolle.
Hän luuli, että jalaksien vinkuna aiheutui kovasta
pakkasesta. Hän luuli, että valkea vaahto
hevosen lautasilla oli huurretta. Hän ei tuntenut
olienkaan lämmintä. Kylmä säteili hänestä kuin lämpö
auringosta.
Hän ajoi yli avaran lakeuden, joka on Bron
kirkon pohjoispuolella. Suuria, rikkaita kyliä oli
hänen matkansa varrella, ja vainioita, joiden yllä
kiiri laulavia leivoja. En ole missään kuullut
kiurujen laulavan niin kuin niillä vainioilla. Usein olen
minä ihmetellyt, saattoiko hän tekeytyä kuuroksi
näille sadoille laulajille.
Monen sellaisen ohi täytyi hänen ajaa, joka
olisi häntä suututtanut, jos hän olisi siihen
silmännyt. Hän olisi nähnyt kaksi kumartavaa
koivua joka tuvan edessä, ja avatuista ikkunoista
hän olisi nähnyt huoneihin, joiden katto ja seinät
oli kukilla koristettu ja verhottu vihrein lehvin.
Pieninkin kerjäläistyttö kulki maantiellä
syreenikimppu kädessä, ja jokaisella emännällä oli oikea
pienehkö kukkavasta pistettynä nenäliinaan.
Kukkaissalkoja rypistynein kukkasin ja
riippuvin seppelein seisoi pihoilla. Niiden ympäriltä
oli ruoho tallattu, sillä iloinen tanssi oli siinä
käynyt kesäisenä yönä.
12. 185 11. — 6
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
