Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
94
tarjoaa, rohkein mielin ja hymyhuulin, muuten
hän ei ole mies. Kaihoa miten tahdot, jos olet
kadottanut rakkahasi, anna omantunnon sisintäsi
kaivaa ja jäytää, mutta ole kasvoiltasi mies ja
vermlantilainen. Anna katseesi loistaa ilosta, ja kohtaa
ystäviäsi iloisin sanoin!
Ankaraa on elämä, ankaraa luonto. Mutta
rohkeutta ja iloa tuottaa kumpikin vastapainoksi
kovuudelleen, muutoinhan ei kukaan voisi niitä kestää.
Rohkeutta ja iloa! On kuin nämä olisivat
elämän ensi velvollisuudet. Sinä et ole koskaan
ennen jättänyt niitä, et jätä nytkään.
Oletko sinä huonompi Lövenborgia, joka istuu
tuossa puuklaveerinsa ääressä, huonompi kaikkia
muita kavaljeerejä, noita uljaita, noita suruttomia,
iäti nuoria? Sinä tiedät kyllä, ettei ainoakaan heistä
ole kärsimystä välttänyt!
Ja sitten katsoo Cösta heitä. Ah, mitä
näytelmätä! Siinä he istuvat, kaikki syvän vakavina, ja
kuuntelevat tätä musiikkia, jota ei mikään kuule.
Äkkiä tempaa Lövenborgin hänen unelmistaan
hullu nauru. Hän kohottaa kätensä näppäimiltä
ja kuuntelee kuin hurmiossa. Se on Gösta Berlingin
entistä naurua, hänen hyvää, ystävällistä,
tarttuvaa nauruansa! Suloisinta soittoa, mitä vanhus
elämässään on kuullut.
»Enkös minä jo arvannut, että Beethoven
sinut parantaa!» huudahtaa hän. »Nythän sinä olet
taas ennallasi.»
Sillä tavalla paransi hyvä rouva Musica Gösta
Berlingin riutumuksesta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
