Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
100
listä, ei ruustinnaa, ei piikoja! Minkäs sille nyt voi!
Eros kun tahtoi, Eros, tuo kaikkivallitseva.
Sitten lähempänä iltaa nousevat ne raskaat
vaunut ratisten Brobyn mäkiä. Ja pieni neiti
istuu ja pelkää, eiköhän häntä taas tapaa huono
onni, pääseekö hän nyt todellakin kohtaamaan
elämänsä ainoata iloa.
Sitten pyörähtävät vaunut pappilaan, mutta
porttiholvissa ne pysähtyvät. Suuret vaunut ovat
liian leveät, porttiholvi liian kapea. Kuski
läiskäyttää piiskaansa, hevoset hypähtävät, lakeija
noitaisee, mutta vaunujen takapyörät ovat
auttamattomasti takerruksissa. Kreivintytär ei voi
päästä rakastettunsa pihaan.
Mutta tuolta tulee joku, tuolta tulee hän. Hän
nostaa kreivintyttären vaunuista, hän kantaa hänet
käsillänsä, joiden voima on murtumaton; häntä
painetaan yhtä lämpimään syleilyyn kuin ennen,
neljäkymmentä vuotta sitten. Neiti katsoo silmiin,
jotka loistavat niinkuin ne loistivat silloin, jolloin
ne olivat nähneet ainoastaan viisikolmatta
kevättänsä.
Neidin valtaa tunteiden myrsky, lämpimämpi
kuin milloinkaan ennen. Hän muistaa, että tuo
toinen kantoi hänet kerran ylös pengermän
portaista. Hän, joka jo uskoi rakkautensa eläneen
kaikki nämä vuodet, hän oli kumminkin
unhoittanut, miltä tuntui olla suljettuna vahvoihin
käsivarsiin, katsella nuoriin, loistaviin silmiin.
Hän ei näe, että pappi on vanha. Hän näkee
vain silmät, silmät.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
