Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
101
Hän ei näe mustia lattioita, homevihreitä
laipioita, hän näkee vain hänen loistavat silmänsä.
Brobyn pappi on komea mies, kaunis herra sillä
hetkellä. Hän tulee kauniiksi, kun hän vaan
katsahtaa morsiameensa.
Hän kuuntelee papin ääntä, hänen kirkasta,
vahvaa ääntään, se hyväilee ja kaikuu. Niin puhuu
pappi ainoastaan hänelle. Miksi tarvitsi pappi
rovastin huonekaluja tyhjiin huoneihinsa, miksi ruokaa,
miksi palvelijoita? Vanha neiti olisi sellaista tuskin
kaivannut. Hän kuuntelee papin ääntä ja
katselee hänen silmiänsä.
Koskaan, koskaan ennen ei nainen ole ollut
niin onnellinen.
Kuinka sirosti pappi kumartaa, sirosti ja
ylpeästi, ikäänkuin neiti olisi ruhtinatar ja pappi
hellitty suosikki! Pappi käyttää vanhojen monia
korulauselmia hänelle puhuessaan. Nainen vain
hymyilee ja on onnellinen.
Illalla tarjoaa pappi hänelle käsivartensa ja he
kävelevät kahden hänen vanhassa, rappeutuneessa
puutarhassaan. Neiti ei näe mitään rumaa, mitään
laiminlyötyä. Rumiksi versoneet pensaat
muuttuvat leikatuiksi aitauksiksi, rikkaruoho laskeutuu
tasaiseksi ja loistavaksi matoksi, pitkät käytävät
varjostavat neitiä, ja tumman vihreyden
syvänteistä loistavat valkeat kuvapatsaat: nuoruuden,
uskon, toivon ja rakkauden kuvat.
Hän tietää papin olleen naimisissa, mutta hän
ei sitä muista. Kuinka muistaisi hän mitään
sellaista! Hänhän on kahdenkymmenen iässä, pappi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
