Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
123
Heidän kimppuunsa ei karattu, eivätkä he
juuri tuhlanneet aikaakaan selittääkseen
tarkoitustansa. Se oli itsestäänkin selvä. »Me Ekebyn
kavaljeerit ajattelemme omin nokin. Kreivi Dohna
ei ansaitse ylistystä Herran huoneessa. Siksi me
kannetaan hänet ulos. Raahatkoon nyt kuka haluaa
hänet takaisin sisään.»
Mutta häntä ei kannettu sisään. Papin
kiitospuhetta ei koskaan pidettykään. Kansa virtasi
ulos kirkosta. EFi ollut ketään, joka olisi
ajatellut toisin kuin että kavaljeerit olivat menetelleet
oikein.
He muistivat vaaleaa, nuorta kreivitärtä, jota
oli kidutettu niin julmasti Borgissa. He muistivat
häntä, joka oli ollut köyhille niin hyvä, joka oli
ollut niin suloinen nähdä, että oli lohdutus häntä
katsoa.
Synti oli tulla hurjin kujein kirkkoon; mutta
sekä pappi että seurakunta tunsivat, että he olivat
itse tekemäisillään pahemman kujeen itse
Kaikkitietävälle. Ja he häpesivät itseään noiden
villiytyneiden, vanhain hupsujen edessä.
»Kun ihmiset vaikenevat, täytyy kivien
puhua», he sanoivat. !
Mutta siitä päivästä ei kreivi Henrik viihtynyt
enää Borgissa. Eräänä pimeänä yönä elokuun
alussa ajettiin umpi-vaunut portaiden eteen. Kaikki
palvelijat asettuivat niiden ympärille, ja kreivitär
Märta tuli ulos saalien peitossa, tiheä harso
kasvojensa edessä. Kreivi talutti häntä, mutta kreivitärtä
vapisutti ja pöyristi. Tuskalla ja työllä saatiin
hänet tohtimaan eteisen poikki ja portaiden yli.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
