Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
122
vat kai kuulleet, että täällä pidetään ylistyspuheita
sille, joka syöksi heidät hävityksen kuiluun ja joka
ajoi heidät ulos Jumalan pyhästä huoneesta ja
upotti heidät kylmiin, lioittaviin aaltoihin. Vanhat
pyhimykset tahtovat hekin lausua sanansa.
He eivät rakasta laineiden yksitoikkoista
lipatusta. He ovat tottuneet virrenveisuusen ja
rukouksiin. He vaikenivat ja antoivat asian mennä
menojaan sen aikaa kuin he luulivat siitä koituvan
kunniaa Jumalalle. Mutta niin ei asianlaita
ollutkaan. Täällä istuukin nyt kreivi Dohna kuorissa,
loistossa ja kunniassa, ja tahtoo, että pitää
palvella ja ylistää häntä Jumalan huoneessa.
Sellaista he eivät voi kärsiä. Senvuoksi he ovat
nousseet vetisestä haudastansa ja marssivat nyt
takaisin kirkkoon, kaiken kansan tuttuina. Siinä
kulkee Pyhä Olavi, kruunu hatun ympärillä, ja
Pyhä Eerikki, kultakukat kaavussa, ja harmaa
Pyhä Yrjänä, ja pyhä Kristoffer, ei muita, sillä
Saban kuningatar ja Judit eivät näet tulleet.
Mutta kun väki ehti ensi hämmästyksestä
toipua, niin kirkossa suhisee kuuluva kuiskaus:
»Kavaljeerit!»
Niin, kavaljeerit kuin kavaljeerit! Ja he
menevät suoraan, sanaakaan sanomatta, kreivin luo
ja nostavat hänen tuolinsa olkapäilleen ja
kantavat hänet kirkosta ulos laskien hänet kirkonmäelle.
He eivät sano mitään eivätkä katso enemmän
oikealle kuin vasemmallekaan. He vaan
kursailematta kantavat kreivi Dohnan Herran huoneesta
ulos, ja kun se on tehty, menevät taas pois, suorinta
tietä järvelle.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
