Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
128
rille ja soittaa viulua väelle, joka juhannusriu’un
ympärillä tanssii. Herranen aika, varmaan!
)No, Katri-muori», alkoi kapteeni, eikös nyt
uskalleta katsoakkaan minua?»
Hän oli oikeastaan tullut tänne kuulustamaan,
miten hänen kotonaan jaksettiin ja odotettiinko
häntä palaavaksi. Niiden sopi tietää, että hän oli
suorittanut rangaistuksensa tällä kertaa.
Majatalon muori kertoi hänelle pelkkiä hyviä
uutisia. Hänen vaimonsa oli ollut reilu kuin mies.
Se oli vuokrannut uudelta omistajalta sen
asumuksen, ja kaikki oli onnistunut hyvästi. Lapset
olivat terveitä, ja ilokseen niitä näki. Ja tokihan
ne häntä odottivat! Kapteenska oli ankara rouva,
joka ei ilmaissut ajatuksiaan, mutta sen tiesi
majatalon muori, ettei kukaan ollut saanut syödä
Lennart kapteenin lusikalla eikä istua hänen tuolillansa
sillaikaa kuin hän oli poissa. Nyt keväällä ei ollut
mennyt päivääkään, ettei kapteenska olisi kävellyt
aina sen kiven luo, joka on Brobyn mäen harjalla,
ja katsellut alas tielle, eikö miestä jo tule. Ja
uudet vaatteet hän on laittanut kapteenille,
kotikutoiset vaatteet, joihin hän on itse tehnyt enimmän
työn. Kas, toki sen siitä arvaa, että kapteenia
odotetaan, vaikkei rouva mitään sanonut.
»He eivät siis sitä usko?» sanoi Lennart
kapteeni.
»Eivät, kapteeni», sanoi emäntä. »Kukaan ei
sitä usko.»
Silloin ei kapteeni viipynyt kauempaa tupasessa,
silloin hän tahtoi lähteä kotiin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
