Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
129
Mutta hän sattui majatalon luona tapaamaan
vanhoja, rakkaita tuttuja. Ekebyn kavaljeerit
olivat juuri tulleet majataloon. Sintram oli kutsunut
heidät sinne viettämään hänen syntymäpäiväänsä.
Ja kavaljeerit eivät hetkeäkään epäilleet puristaa
kuritusvangin kättä ja toivottaa häntä
tervetulleeksi kotiin. Sintramkin sen teki.
»Rakas Lennart», sanoi hän, »ole varma siitä,
että siinä oli Jumalalla jokin tarkoituksensa.
»Huuti, lurjus!» huusi kapteeni Lennart.
»Luuletko sinä, etten minä tiedä, ettei suinkaan meidän
Herramme sinua pyövelin pölkyltä pelastanut?»
Toiset nauroivat. Mutta Sintram ei suuttunut
vähääkään. Hänestä ei ollut ollenkaan
vastenmielistä kuulla, että ihmiset vihjailivat hänen
liitostaan pahan kanssa.
Niin, ja sitten veivät he Lennart kapteenin
takaisin sisään, tyhjentääkseen tervetuliais-lasin
hänen kanssaan; sitten hän saisi taas kohta jatkaa
matkaansa. Mutta silloin kävi hänelle huonosti. Hän
ei ollut juonut tuollaisia pettäviä aineita viiteen
vuoteen. Hän ei ollut kai koko päivänä syönyt, ja
oli pitkästä matkastansa upo-uupunut.
Luonnollisesti hänen päänsä meni pyörälle parista lasista.
Kun kavaljeerit saivat hänet niin pitkälle,
ettei hän enää oikein tiennyt, mitä teki, pakottivat
he hänet ottamaan lasin toisensa jälkeen; ja eivät
he tarkoittaneet sillä mitään pahaa, se oli pelkkää
hyväntahtoisuutta miestä kohtaan, joka ei ollut
maistanut sellaista hyvää viiteen vuoteen.
Muuten hän oli miesten raittiimpia. Ja tie-
tysti voi nyt myös arvata, ettei hänen aikomuksensa
12, 185 II. —9
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
