Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
131
kasi sitten koko joukko Helgesäteriin: toiset
torkkuivat ja olivat pudota kärryistä, toiset lauloivat
pysyäkseen valveilla. He eivät, koko sakki,
näyttäneet juuri roistojoukkiota kauniimmalta, tylsiä
kun olivat, kasvot pöhöksissä.
He pääsivät kuitenkin perille, jättivät hevoset
takapihaan ja marssivat koko juhlallisina
portaille. Beerencreutz ja Julius taluttivat Lennart
kapteenia välissään.
»Laittaudu aikamieheksi, Lennart», sanoivat
he hänelle. »Nythän olet kotonasi. Etkö sinä näe,
että olet kotonasi?»
Hän sai silmänsä auki ja tuli melkein raittiiksi.
Hänen mielensä heltyi siitä, että he olivat
saattaneet hänet kotiin.
» Ystävät», sanoi hän ja pysähtyi pitämään
puhetta heille, yminä olen kysynyt Jumalalta,
ystävät, miksi niin paljon pahaa on saanut päälleni
tulla».
»Oh, hiljaa, Lennart, eläkä saarnaa!» karjaisee
Beerencreutz.
Anna hänen jatkaa», sanoo Sintram, »hän
puhuu hyvim.
»Olen kysynyt häneltä, enkä ymmärtänyt; nyt
ymmärrän. Hän tahtoi näyttää minulle, millaisia
ystäviä minulla oli. Ystäviä, jotka saattavat minua
kotiin, nähdäkseen minun ja minun vaimoni iloa.
Sillä minun vaimoni odottaa minua. Mitä on
viiden vuoden kurjuus sen rinnalla!»
Nyt jyristeltiin kovilla nyrkeillä ovea.
Kavaljeereillä ei ollut aikaa kuunnella enää.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
