Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
133
pastui hän kiveen ja lensi nurin. Hän pääsi taas
jaloilleen, mutta ei ajanut toisia enää takaa.
Sekavuudessaan pälkähti hänen päähänsä muudan
ajatus. Tässä maailmassa ei tapahdu mitään Jumalan
tahtomatta, ei mitään.
»Mihin tahdot sinä viedä minua?» kysyi hän.
»Minä olen höyhen, jota henkeni tuulahdus ajaa.
Minä olen sinun leikkipallosi. Mihin tahdot minua
viedä? Miksi suljet sinä minulta kotini ukset!»
Hän vaelsi pois kotoansa, luullen että Jumala
sitä tahtoi.
Auringon noustessa seisoi hän Brobyn mäkien
harjalla ja katsoi laaksoihin. Ah, ei tiennyt laakson
poloinen väki silloin pelastajansa lähestyvän. Ei
ollut ainoakaan köyhä eikä murheellinen sitonut
seppeleitä myöhään kuihtuneista puolukanvarsista
ja ripustanut majansa oven päälle. Ei pantu niille
kynnyksille, joiden yli hän pian oli astuva,
tuoksuvan lavendelin lehtiä eikä pellonpientareen kukkia.
Eivät nostaneet äidit lapsiansa käsivarrelleen, että
ne saisivat nähdä tuon miehen tulevan. Ei ollut
majojen sisus puhdistettu ja hieno, eikä musta liesi
lemuavain katajain verhoama. Eivät tehneet
miehet kedoilla työtä tulisin innoin, että hänen
silmänsä olisivat ilahtuneet hyvin muokatusta
pellosta ja hyvin kaivetuista ojista.
Ah, sieltä, missä hän seisoi, näkivät hänen
tuskaiset silmäyksensä ainoastaan, miten kuivuus oli
tuhonnut, miten sadot olivat palaneet, ja miten
kansa tuskin näytti huolivan valmistaa maata ensi
vuoden sadon vuoksi. Hän katsoi ylemmäksi
sinisiä vuoria kohti, ja aamun terävä aurinko näytti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
