Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
134
hänelle ruskeiksi palaneet seudut, joilla kulovalkeat
olivat liikkuneet. Hän näki että kuivuus oli
melkein hävittänyt tiepuolen koivut. Hän arvasi
monista pienistä merkeistä, mäskinhajusta, jota
tunsi kulkiessaan erään talon ohitse, kaatuneista
aidoista ja vähistä kotiin tuoduista ja hakatuista
haloista, ettei kansa hoidellut itseänsä, että hätä
oli käsissä, ja että ihmiset hakivat lohdutustansa
välinpitämättömyydestä ja viinasta.
Mutta kenties oli hänen tarpeellista nähdä,
mitä näki. Sillä hänen ei suotu nähdä viheriöivän
viljan orastavan omalla pellollaan, ei odotella oman
lieden ääressä hehkuvain hiilten sammumista, ei
tuntea omain lasten pehmeäin kätten puristuksia,
tietää, että hänen tukenaan on hurskas vaimo.
Kenties oli tarpeen hänelle, jonka mieltä syvä suru
painoi, että oli muita, joille hän voi tarjota
lohdutusta heidän köyhyydessään. Kenties oli tarpeellista
hänelle, että nyt oli sellainen katkera aika, jolloin
luonnon karuus koetteli köyhempää kansaa
puutteella ja niin moni parempiosainen sitä vielä lisäksi
turmeli.
Lennart kapteeni seisoi siellä Brobyn mäellä
ja alkoi ajatella, että ehkäpä Jumala tarvitsee
häntä. Häntä ei kutsunut vaimo kotiin.
On huomattava, etteivät kavaljeerit sitten
voineet ollenkaan aavistaa, miten he olivat syynä.
kapteeninrouvan kovuuteen. Sintram vaikeni.
Seudulla puhuttiin moittivasti vaimosta, joka oli ollut
liian ylpeä ottamaan vastaan niin hyvää miestä.
Kerrottiin, että hän esti jyrkästi, jos koetti puhella
hänelle hänen miehestään, oli puhuja kuka tahansa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
