Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
144
piiriinsä. Köyhä ja lohduton on se kirkkomaa,
ruma kuin saiturin kasvot, jotka kuihtuivat niiden
vaikertaessa, joidenonnen hän varasti. Janeovattoki
autuaita, jotka lepäävät siellä, ne, jotka on laskettu
vihittyyn maahan virrenveisuulla ja rukouksilla!
Mutta Acguilon, kortinlyöjä, hän, joka kuoli viime
vuonna Fkebyssä, hänet on täytynyt haudata
muurin ulkopuolelle. Tämä mies, joka oli ennen
ollut niin ylväs ja ritarillinen, tuo urhea soturi,
rohkea metsänkävijä, peluri, joka piti onnen ihan
vankinansa, hän joutui kuitenkin hävittämään
kaiken, mitä hän oli itse hankkinut, ja kaiken, mitä
hänen vaimonsa oli hoitanut. Vaimonsa ja lapsensa
hän oli hyljännyt monta vuotta sitten viettääkseen
kavaljeeri-elämää Ekebyssä. Fräänä iltana viime
kesänä oli hän pelannut talonsa, josta perhe eli.
Sensijaan, että olisi suorittanut velkansa hän ampui
itsensä. Mutta itsemurhaajan ruumis haudattiin
kirkkomaa raukan sammaltuneen muurin
ulkopuolelle.
Hänen kuoltuansa oli kavaljeerejä ollut vain
kaksitoista: hänen kuoltuansa ei kukaan tullut
ottamaan kolmannentoista paikkaa, ei muut kuin se
musta, joka jouluaattona ryömi masuunista pajaan.
Kavaljeereistä oli hänen kohtalonsa ollut
katkerampi kuin hänen edeltäjäinsä. Kyllä he tiesivät,
että yhden täytyi heistä kuolla joka vuosi. Mitäpä
pahaa siinä? Kavaljeerit eivät saa tulla vanhoiksi.
Jos heidän sameat silmänsä eivät jaksa eroittaa
kortteja, jos heidän vapisevat kätensä eivät voi
kohottaa lasia, mitä on elämä heille, mitä he
elämälle? Mutta maata kuin koira kirkkomaan aidan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
