Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
145
ulkopuolla, jossa peittävä turve ei saa levätä
rauhassa, vaan laitumen lampaat sitä tallaa ja lapio
ja aura haavoittaa; josta kulkija menee ohitse
hillitsemättä askelten vauhtia, ja jossa lapset
leikkivät hillitsemättä nauruaan ja pilaansa, maata
siellä, jonne kivimuuri estää äänen kuulumasta
silloin, kun tuomion enkeli herättää pasuunallansa
kaikki kuolleet aidan sisäpuolelta — voi, maata
siellä!
Nyt soutaa Beerencreutz ruuhella yli Lövenin.
Hän tulee illalla tuon minun unelmieni järven yli,
jonka rannoilla olen nähnyt jumalien vaeltavan
ja jonka syvyydestä taikalinnani kohoaa. Hän
soutaa yli Lagön laguunain, jossa kuuset kohoavat
suoraan vedestä, kasvaen matalilla, ympyräisillä
hiekkasärkillä, ja jossa sortuneen merirosvo-linnan
rauniot ovat vielä saaren jyrkällä huipulla; hän
sivuaa Borgin niemen ja kuusipuiston, jossa vanha
petäjä riippuu vielä paksuilla juurillaan sen rotkon
suulla, mihin vankka karhu ennen vangittiin ja
missä vanha kiviröykkiö ja hautakummut
todistavat paikan korkeaa ikää.
Hän soutaa niemen ympäri, nousee maihin
kirkkomaan rannassa ja menee sitten niitettyjen
ketojen yli, jotka ovat Borgin kreivin aluetta,
Acguilonin haudalle.
Sinne tultuaan hän kumartuu ja taputtelee
turvetta, kuten kevyesti hyväillään peitettä, jonka
alla sairas ystävä lepää. Sitten ottaa hän taskusta
kukkukortit ja istuutuu haudan ääreen.
»Hän on niin yksinänsä täällä erillään,
Johan Fredrik. On kai pienestä pelistä mielissään.»
12. 185 II. — 10
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
